Niin, suru. mä en oikein tiedä ymmärtääkö tuo vaimokseni kutsuttu nainen sen surun määrää minkä hän muille aiheutti.
Mä olen surullinen, mun vanhemmat on surullisia (hänen en tiedä), meidän lapset on surullisia ja hänkin on surullinen vaikkakin samaan aikaan ilmeisen onnellinen. Kummallista.
Paljon kysymyksiä ilman vastauksia.
sunnuntai, 17. joulukuu 2006
Kommentit