Meillä ei lapsena ollu koskaan paljoo rahaa tai siis vanhemmillani ollu. Niitten piti varmaan tosi tarkasti miettii mihin meilä oli varaa. Silti mä en koskaan kokenut puutetta. Äiti ompeli mun ja veljen kuteet, se oli juhlaa kun oli saunapäivä, saatiin lenkkiä. Mut tyytyväisii oltiin, noihin pieniin juttuihin.

Kun sit menin kouluun, äiti oli ylpee kun mulla oli uudet kävelykengät (mä oisin halunnu mennä nappuloissa ja verkkareissa) ja sit mul oli uus reppu. Siinä oli hieno norsunkuva. koulun pihalla tuli joku yläluokkalainen vastaan "sul on hieno reppu" "(ylpeenä) joo eiko olekkin". Sit se löi. Mä tipahdin.

Sen jälkeen mua ei koulussa hakattu, eikä paljoo muuallakaan, mä opin kerrasta.Ja saman tien mä opin vihaan auktoriteettejä. Kaikkia jotka yritäää kontrolloida mua, sanella jotain mulle.

Isä, on kuin muutkin ikäpolvensa edustajat. Tekee miesten tekoja, tekee töitä, eikä näytä tunteitaan. Miehet ei itke, miehet ei ruikuta. Isä rakasti meitä paljon mut se ei koskaan voinut vaikkapa halata. Paras mihin se kykeni oli pään silittäminen ja peitteleminen. Ja joihan se kun ei tunteitaan pakoon pääse, mut kun siihen ei vaan oo ohjelmoitu et tunteitaan vois näyttääkkin. Isänsä poika tuli musta. Mut sehän sai koodinsa isältään joka ei varmaankaan paljoo edes päätä silitelly.

Äiti oli ylihuolehtivainen, kait huonoo omaatuntoo poti, vuorotöissä ja pojat aika paljon yksin kun isäki teki pitkää päivää. Äiti rakasti ja rakastaa meitä sillä äidin rakkaudellaan tosi paljon, vieläkin. Mut Äiti mut pelasti tähän elämään kun isä ei osannu. Ja tietysti mun vaimo. Empä tiedä miten olisin sotkenut elämäni ilman tuota naista.

Mä, herkkä ja taiteellinen poika joka kasvatti kuoren ympärilleen selviytyäkseen. Koska mä halusin ettei mua satu, mä panssaroin itteni. Mähän opin kerrasta? Se ympäristö missä mä kasvoin oli kovin kaks jakoinen. Meidän koti oli puistojen ja kukkasten ympäröimä oli väljää ja kaunista. Ai miten meidän vähillä rahoilla? Äidin työsuhde asunto. Mut missä mun kaverit asui (ihan vaan muutama sata metriä) väkivalta, viina, seksi, huumeet, poliisi oli arkipäivää. Poliisitkaan ei tulleet sinne koskaan yhdellä autolla, sinne tuli aina vähintään kaks. Eikä meidän vanhemmat edes tajunneet. Ja se peruskoulu, se oli sitä aikaa kun tehtiin näitä yhteiskunnallisia suurkoulu kokeiluita. Eipä siellä kukaan pystyny valvoon mitä siellä tapahtu. Mut minä kuorineni en ollut ottavana osapuolena, monenkohan elämä sielläkin meni vi..si?

Se kuori oli vaan pakko rakentaa et mä sevisin. Mut sitte se sama kuori hajotti mun elämän ja sit se meni säpäleiksi.